Elämää tukiviidakossa

Aihe, kun on itselle hyvin ajankohtainen ja vielä tuoreessa muistissa, niin ajattelin kirjoittaa siitä pienen blogi-merkinnän.

Tosiaan kun ajattelee kulunutta, reilua puolta vuotta, niin olen saanut opintotukea, ottanut opintolainaa, ollut palkkatyössä, saanut toimeentulotukea ja seuraavaksi ansiosidonnaista päivärahaa.

Jos nyt ensin ajatellaan viime kesää ja syksyä, että olin ensin palkkatyössä, mutta koska aloitin opinnot, niin siitähän käytiin kauhea kädenvääntö, että saanko opiskella työttömyyskorvauksella, koska lopetin työt jatkaakseni opintoja.

Viime keväänä kun ajatus opintojen jatkamisesta tuli ja asiaa tiedustelin TE-toimistolta, niin he antoivat ohjeeksi, että lunasta ensin opiskelupaikkasi ja sitten irtisanoudut työstäsi (koska opinnot ja työnteko ei olisi onnistunut samanaikaisesti, toisaalta ei ne onnistuneet nyt muutenkaan, muuttuneen elämäntilanteeni vuoksi), niin tällöin vältyt karenssilta ja etteivät suoralta kädeltä olisi tyrmännyt sitä, ettenkö voisi opiskella työttömyyskorvauksella.

Syksyllä siinä kävi kuitenkin niin, kun suunnitelmat eteni heidän ehdottamallaan tavalla, että karenssia tuli kaikesta huolimatta ja opinnot alkoivat opintotuella, vaikka tein juuri niin kuin he keväällä minulle ehdottivat. Syksyllä olin sitten kuukauden työelämässä, koska Kela mietti opintotukiasiaani ja samaan aikaan taistelin TE-toimiston sekä YTK:n kanssa siitä, että tavallaan, ainakin TE-toimisto oli minua asiassa johdattanut ikään kuin harhaan.

Ajatellen syksyä jolloin olin sitten opintotuella noin 250 euroa kuussa, sekä asumistuki noin 300 euroa siihen päälle. Sitten kun otin opintolainaa, niin se oli lisäksi noin 300 euroa kuukaudessa. Käytännössä käteen jäi noin 550 euroa, josta sitten maksetaan kaikki asumiseen ja elämiseen liittyvät kustannukset.

Vuoden vaihteen jälkeen, kun opinto-oikeuteni loppui, niin olen ollut tammi-helmikuun perustoimeentulotuen varassa, joka on ollut reilu 600 euroa kuukaudessa.

Tämä on tietysti tapauskohtaista, mutta kävin miettimään opintotuen suuruutta ja sitä, että tavallaan pakotetaan ottamaan opintolainaa, jos ei pysty käymään opintojen ohella töissä. Tavallaan mitä tässä ajattelen tai mitä haen takaa, niin on se, että opiskelijoita rankaistaan kun tulot pienenee. Tavallaan se opiskelu voi olla monelle työttömälle tai työllistetyllekin esteenä juuri tuon takia, että tulot pienenee. Sitten kun opiskelijaa ajattelee, niin useimmiten heillä on jokin suunnitelma ja tarkoitus, miksi opiskelevat. Parempi tulevaisuus esimerkiksi, että opiskelee sitä alaa, millä olisi tulevaisuudessa töitä. Minusta se on tavallaan hölmöä, että siitä yrittämisestä ja opiskelusta tavallaan rankaistaan tämän meidän systeemin puitteissa. Sitten kun ajattelee, että samaan aikaan löytyy kosolti näitä oman elämänsä sankareita, joita paperisotaveteraaneiksikin kutsutaan, jolla ei ole tarkoitustakaan mennä töihin tai parantaa elämänlaatuansa, vaan ovat tyytyneet kohtaloonsa, että heille riittää, että kuukaudessa saa sen x-määrän pirkkaolutta, yms. Tiedätte varmasti kaikki minkälaista ihmistyyppiä tarkoitan. Heitä tämä meidän systeemi palvelee erittäin hyvin, kunhan muistaa täyttää kuponkeja, niin rahaa tulee.

Tätä tukiviidakkoa ajatellen, niin olisi ihan realistista ajatella sitä Vasemmiston tai Arhinmäen väläyttämää 800 euron perustuloa. Tietysti, että riittääkö se 800 euroa? Jos nyt ajattelee tätä omaa alkuvuotta, että toimeentulotukea tuli se 600 euroa kuukaudessa, siihen 300 euron asumistuki päälle, niin 900 euroahan se nopealla matematiikalla tekee ja sitten alkuvuodesta, kun monta kertaa on YTK:n jäsenmaksut, vuokrat, eri yhdistykset yleensä laskuttaa heti alkuvuodesta, niin aika kädestä suuhun tässä on eletty, ettei ole rahaa hirveästi mihinkään ylimääräiseen jäänyt, toisaalta sen ymmärtää ettei sitä rahaa voi niin vaan jakaa tai muuten meillä on kohta inflaatio.

Jännityksellä myös odotan päätöstä ansiosidonnaisesta päivärahasta, koska tähän asti olen kuvitellut, että ansiosidonnainen olisi jotenkin parempi, mitä peruspäiväraha, mutta koska olen ollut ainoastaan kuukauden töissä, kuluneen puolen vuoden aikana, niin ansiosidonnaisen päivärahan laskuri näytti ainakin siltä, että se olisi 10 euroa vähemmän, kuin peruspäiväraha.

Muutenkin ollut kyllä mielenkiintoista seurattavaa nämä kuluneet 6 kuukautta, kun tuntuu, ettei mene päivääkään ilman uutta lakko-uutista. Olen minäkin tavallaan sitä mieltä, että oli sitä sitten työtön, työllistetty (työssä käyvä) tai opiskelija, niin kyllähän sitä rahaa pitäisi nyt sen verran saada, että tulee toimeen ja että vähän pystyisi suunnittelemaan tulevaisuutta. Minun suunnitelmat onkin siinä, että aloitan yliopiston nyt keväällä ja toivon mukaan syksyllä työllistyisin. On tässä tietysti ollut tämä varasuunnitelma, että lähtisin Tallinnaan töihin, mutta olen tästä suunnitelmasta jo vähän luopunut, että kotini on nyt ja aina Turussa.

Kaiken kaikkiaan. Elämme jännittäviä aikoja ja uskon, että heikompia jo vähän hirvittää tämä kehitys-suunta mihin olemme menossa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *